Varusteet

Vaellukselle tarvittavat varusteet vaihtelevat vaeltajasta, vaelluskohteesta ja keliolosuhteista riippuen. Tälle sivulle olen koonnut omakohtaisen kokemuksen kautta listat varusteista, joita olen tarvinnut mukaani eri vaelluksille. Listoja ei voi sellaisenaan soveltaa suoraan tietyn mittaiseen tai tyyppiseen vaellukseen, vaan ne tulee räätälöidä omia tarpeita vastaaviksi. Listat eivät ole myöskään absoluuttisia totuuksia, joten jokin Sinulle tärkeä varuste voi puuttua niistä. Talvivaellukseen tai kevytretkeilyyn en ole ottanut kantaa, koska en ole niitä koskaan harrastanut. Päivitän tätä sivua kokemusteni perusteella jatkossakin.

Rinkkoja on monen kokoisia, painoisia ja mallisia. Ensimmäinen rinkkani hankittiin minulle 11 -vuotiaana partiotapahtumia varten, ja se oli 50 litrainen Halti Green (väri tosin oli musta ja sen vetoketjut olivat punaiset?). Pitempiä vaelluksia varten rinkka alkoi käymään pieneksi, joten syksyllä 2022 investoin mielestäni kunnon kokoiseen ja pitkäikäiseen rinkkaan. Harkitsin 100 litraisen ja 85 litraisen Fjällräven Kajkan välillä. Päädyin lopulta pienempään, sillä en uskonut kantavani mukanani niin paljon tavaraa. Myöhemmin ostin avomiehelleni käytettynä 100 litraisen version samasta rinkasta. Toistaiseksi olen pärjännut yksinkin vaeltaessa 85 litraisella rinkalla, mutta toisaalta tykkään siitä, että tavarat sujahtavat todella väljästi sisälle 100 litraiseen rinkkaan. Aika näyttää, pärjäänkö edelleen 85 litraisella rinkalla, vai vaihdanko isompaan.

Varusteet kannattaa pakata vedenpitävästi. Itselläni on jonkin verran erikoisia kuivapusseja, joista yksi yli 10 litran vetoinen. Siihen mahtuvat vaatteet sekä makuupussi. Pienempiä tavaroita pakkaan myös Minigrip-pusseihin.  

Investoimme omaan vaellustelttaan kesällä 2024. Minulla oli kokemusta siskoni Abiskolite 2:sta. Se on kevyt, näppärän kokoinen sekä vedenpitävä.

Kolmen vuoden ajan untuvamakuupussini olen saanut aikoinaan synttärilahjaksi. Kesävaelluksille otan Atom-kesämakuupussin. 

Makuualaustani on talviolosuhteisiin soveltuva. Kunnon makuualustalla ehkäisee maasta tulevaa kylmyyttä parhaiten. 

Trangioita minulla on itse asiassa kaksi; rippilahjaksi saatu ns. sinol trangia (eli viralliselta nimeltään spriikeitin) sekä joululahjaksi saatu kaasutrangia. Avomieheni mukaan olin valitettut sinol trangian hitautta 8itse en tätä oikeasti muista tehneeni), jote hän oli marssinut retkeilytarvikkeita myyvään kauppaan, ja pyytänyt sellaisen keittimen, jota käyttäessä ei ala ketuttamaan. 

 Mukanamme kulkee aina tulitikut sekä tulukset. Partiossa ensimmäisen kerran yritin opetella tulsuten käyttöä, mutta vasta aikuisena opin miten niitä käytetään. 

Kahdestaan vaeltaessa meillä on mukana muovinen ruokailusetti, jonka kannet toimivat lautasina, ja sisällä on yksi juomakuppi, leikkuulauta/siivilä (itse asiassa aika harvoin käytetty) sekä useampi spork (lusikka-haarukka-veitsi). Toistaiseksi käytössä on edelleen muoviset versiot näistä, mutta kunhan saamme katkottua loputkin, investoimme todennäköisesti alumiinisiin tai titaanisiin malleihin. Yksin vaeltaessa ei välttämättä tarvitse erikseen lautasta, vaan voi syödä suoraan kattilasta aterimella. Ruokailuvälineet olen pakannut kangaspussiin ja sinne mukaan myös astioiden kuivauspyyhkeen. 

Astioiden pesua varten trangian  mukana on Minigrip-pussissa tiskiharjan vaihtopää sekä pieni pullo biohajoavaa astianpesuainetta (entisessä käsidesipullossa).

Myynnissä on valmiita ensiapupakkauksia, mutta ensihoitajaksi opiskelevan avomieheni mukaan kaikista valmiista ea-pakkauksista puuttuu aina jotakin. Esimerkiksi avaruuslakana, jota voi käyttää myös yöpyessä lämmikkeenä. Palovammageeliä kannattaa varata myös mukaan. Sideharsorullia on yleensä hyvin niukasti, joten niitä kannattaa ostaa erikseen. Tarvittavia lääkkeitä ei luonnollisesti ole, kuten mm. antihistamiini, ripulilääke sekä kipulääkkeet. Lisäksi kylmä- tai kylmä-kuumageeli puuttuvat.

Narua voidaan tarvita vaatteiden kuivausta tai tuuletusta varten tai vaikka veden nostamiseen kaivosta. Edellyttää toki lisäksi myös astiaa. Narun tarpeellisuuden opin Kurjenkierroksella, jossa isosiskoni kanssa olimme vaeltaneet pitkän päivän, ja olimme luottaneet siihen, että autiotuvalla on kaivo. Luvattu kaivo kyllä oli, mutta ei oikein välineitä, joilla vettä olisi voinut nostaa sieltä. Nuotipaikalla oli pari vanhaa kahvipannua, jonka lisäksi isosiskoni haki metsästä pitkän ja taipuisan oksan. Nämä liitettiin yhteen hiuslenkillä. Saimme nostettua kaivosta pari kahvipannullista vettä, jonka jälkeen kahvipannu ja hiuslenkki tippuivat kaivoon. Kaivon vesi ei ollut juomakelpoista sellaisenaan, vaan se piti lisäksi keittää, ja se maistui ummehtuneelle. Vaelsimme seuraavana päivänä hellelukemissa parin vesipullon varassa, onneksi ummehtunut maku ei houkutellut ryystämään kaikkea kerralla. Sen jälkeen mukana on ollut aina narua.

Ennen pakkasin roskat aina tavalliseen roskapussiin, jolloin tuntui, että roskat leviävät pussiin, ja tällöin ne vievät paljon tilaa. Korvatunturin vaellukselle otinkin mukaan tyhjiä leipäpusseja, jolloin koko vaelluksen roskat mahtuivat pusseissa rinkan alasivutaskuun. Kiertotalouden näkökulmasta on järkevämpää käyttää käytettyjä leipä- tai minigrip-pusseja. Ne ovat myös kompaktein tapa pakata vaelluksen aikana syntyneet roskat. Sittemmin olen säästänyt käytettyjä ja suhteellisen puhtaita minigrip-pusseja. Tällöin roskapussit saa suljettua ja avattua kätevästi, eivätkä ne todennäköisesti aukea vahingossakaan. Myös roskien lajittelu helpottuu, sillä eri jätelajeille on soppelimman kokoiset pussit. 

Sääolosuhteisiin soveltuva päähine on hyvä olla aina mukana. Kesällä se suojaa auringolta, viileämällä säällä kylmältä ja räkkäaikana hyttysiltä ja mäkäräisiltä. 

Valaisin kannattaa ottaa mukaan vuodenajasta riippumatta. Esimerkiksi autiotuvat voivat olla hyvin härämiä myös kesäaikaan. 

Veden puhdistamisen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Itse haluan minimoida kaikki mahdolliset riskit sairastua kesken vaelluksen, joten mukana on aina vedensuodatin, ja sen tukkeutumisen varalta vedenpuhdistustabletteja. Myös Lapissa suodatan aina veden, paitsi jos se käytetään keitettävän ruuan valmistukseen.

Koska itselläni on säännöllinen lääkitys sekä tarvittavia lääkkeitä, olen ostanut reissaamista varten dosetin, jossa on monta lokeroa. Jokaiseen lokeroon olen laittanut yhtä lääkettä, ja lokeron kannen päälle olen kirjoittanut mikä lääke on kyseessä. Muista vielä pakata dosetti vedenpitävästi.

Aina vaellustaan ei pysty ajoittamaan siten, etteikö kuukautiset osuisi juuri sille ajanjaksolle. Kuukautiset eivät ole este vaellukselle, mutta asia tulee huomioida etukäteen. Itselläni on ollut minigrip-pussiin pakattuna erilaisia kuukautissiteitä ja tamponeja, myös runsasta vuotoa varten. Lisäksi mukana on aina särkylääkettä. On olemassa myös intiimialueelle tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä puhdistamista varten. Itse luovuin aikonaan kyseisten kosteuspyyhkeiden käytöstä, sillä sain kaksi kertaa niiden käytöstä tulehduksen. Eli kannattaa niitäkin testata etukäteen, soveltuvatko käyttöön. Jos kärsii kovin runsaista vuodoista tai hankalista kivuista, suosittelen siirtämään vaelluksen ajankohtaa. 

Itselläni pitää olla korvatulpat aina nukkumapaikkani läheisyydessä, sillä olen aika herkkäuninen. Hetta-Pallas vaelluksen viimeisenä yönä heräsin keskellä yötä siihen, että tuuli kovasti. Yritin nukahtaa uudelleen ilman korvatulppia, sillä en aluksi jaksanut kömpiä lämpimästä makuupussista absidiin penkomaan niitä rinkastani. Lopulta totesin, että mikäli aion enää saada unta, olisi tulpat saatava korviin. Tämän reissun jälkeen tulpat ovat olleet jo valmiina makuupussin sisällä olevassa pienessä taskussa. 

Aurinkorasvaa kannattaa varata etenkin kevään ja kesän vaelluksille. Peuran polulla sääolosuhteet vaihtelivat yön pakkasista viimeisen vaelluspäivän auringonpaisteeseen ja helteeseen. Emme olleet varautuneet toukokuun puolessa välissä muuta kuin mahdollisimman kylmään keliin. Kasvot punoittivat kotiin saapuessa, ja after sun -voide tuli tarpeeseen. 

Käytössäni on kaksi erilaista retkipyyhettä, joista toinen on ostettu retkeilyvarusteita myyvästä liikkeestä, ja toisen on hyvä ystäväni ommellut minulle harsokankaasta. Harsokankaan etu on se, että sen voi pestä 60 asteen pesuohjelmalla, toisin kuin retkipyyhkeen. Kevyt pyyhe voi tarkoittaa joillekkin myös mini kokoista froteepyyhettä. 

Vaellussauvat jakavat painoa pois polvilta sekä auttavat kulkua maastossa, jossa on korkeuseroja. Vaellussauvoja suosittelen etenkin jos on ongelmia polvien kanssa. Itselläni on oireillut aikoinaan juoksijan polvi, joka myös aiheutti sen, että kesällä 2021 jouduimme keskeyttämään Peuran polun vaelluksen. Kävin fysioterapeutilla, ja sain harjoittelu- ja treeniohjeet polvea tukevien lihasten harjoitteluun (polvea tukevia lihaksia ovat myös pakaralihakset, joten laitoin ne kuntoon mm. tekemällä kuntosalilla bulgarialaisia askelkyykkyjä :O). Lisäksi hankin vaellussauvat, ja nykyään en vaella ilman niitä. 

Passia ja rajavyöhykelupaa tarvitaan vain siinä tapauksessa, jos vaelluskohde sijaitsee muualla kuin Suomessa tai Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä, kuten esimerkiksi Korvatunturilla. 

Ruokahuollon osalta en tunnusta olevani mikään erityinen ekspertti. Mukaan lähtee valmiita pasta- ja riisiaterioita, joita höystetään kuivilla proteiinilähteillä. Vatsani ei kestä teksturoitua soijaproteiinia, mutta herne- ja papuvalmisteet taas sopivat. Joskus olen ostanut lisää vain vesi -tyyppisiä vaellusruokia, mutta koska niisä on ulkomaalaista kuivattua lihaa, niin en suosi niitä. 

Energiapitoisia välipaloja ovat mm. pähkinät, proteiinipatukat ja suklaa. Mitä pitempi vaellus, sen enemmän mukaan myös em. ruokia. Karhunkierroksella meillä oli mukana vain yksi(!) valkosuklaalevy, ja itselleni iski hirveä nälkä säännöllisestä syömisestä huolimatta pienin Karhunkierroksen kohdalla. Tällöin lisäenergiasta kesken vaelluksen ei olisi ollut haittaa, mutta onneksi autossa odotti iso irtokarkkipussi.