Varusteet

Vaellukselle tarvittavat varusteet vaihtelevat vaeltajasta, vaelluskohteesta ja keliolosuhteista riippuen. Tälle sivulle olen koonnut omakohtaisen kokemuksen kautta listat varusteista, joita olen tarvinnut mukaani eri vaelluksille. Listoja ei voi sellaisenaan soveltaa suoraan tietyn mittaiseen tai tyyppiseen vaellukseen, vaan ne tulee räätälöidä omia tarpeita vastaaviksi. Listat eivät ole myöskään absoluuttisia totuuksia, joten jokin Sinulle tärkeä varuste voi puuttua niistä. Talvivaellukseen tai kevytretkeilyyn en ole ottanut kantaa, koska en ole niitä koskaan harrastanut. Päivitän tätä sivua kokemusteni perusteella jatkossakin.

Rinkkoja on monen kokoisia, painoisia ja mallisia. Ensimmäinen rinkkani hankittiin minulle 11 -vuotiaana partiotapahtumia varten, ja se oli 50 litrainen Halti Green (väri tosin oli musta, ainoastaan vetoketjut olivat punaiset). Pitempiä vaelluksia varten rinkka alkoi käymään pieneksi, joten syksyllä 2022 investoin mielestäni kunnon kokoiseen ja pitkäikäiseen rinkkaan. Harkitsin 100 litraisen ja 85 litraisen Fjällräven Kajkan välillä. Päädyin lopulta pienempään, sillä en uskonut kantavani mukanani niin paljon tavaraa. Myöhemmin ostin avomiehelleni käytettynä 100 litraisen version samasta rinkasta. Toistaiseksi olen pärjännut yksinkin vaeltaessa 85 litraisella rinkalla, mutta toisaalta tykkään siitä, että tavarat sujahtavat todella väljästi sisälle 100 litraiseen rinkkaan. Aika näyttää, pärjäänkö edelleen 85 litraisella rinkalla, vai vaihdanko isompaan.

Varusteet kannattaa pakata vedenpitävästi. Itselläni on jonkin verran kuivapusseja, mutta pienemmät tavarat pakkaan Minigrip-pusseihin.

Kahdestaan vaeltaessa meillä on mukana muovinen ruokailusetti, jonka kannet toimivat lautasina, ja sisällä on yksi juomakuppi, leikkuulauta/siivilä (itse asiassa aika harvoin käytetty) sekä useampi spork (lusikka-haarukka-veitsi). Toistaiseksi käytössä on edelleen muoviset versiot näistä, mutta kunhan saamme katkottua loputkin, investoimme todennäköisesti alumiinisiin tai titaanisiin malleihin. Yksin vaeltaessa ei välttämättä tarvitse erikseen lautasta, vaan voi syödä suoraan kattilasta aterimella. Ruokailuvälineet olen pakannut kangaspussiin ja sinne mukaan myös astioiden kuivauspyyhkeen. 

Astioiden pesua varten trangian  mukana on Minigrip-pussissa tiskiharjan vaihtopää sekä pieni pullo biohajoavaa astianpesuainetta (entisessä käsidesipullossa).

Narua voidaan tarvita vaatteiden kuivausta tai tuuletusta varten tai vaikka veden nostamiseen kaivosta. Edellyttää toki lisäksi myös astiaa. Narun tarpeellisuuden opin Kurjenkierroksella, jossa isosiskoni kanssa olimme vaeltaneet pitkän päivän, ja olimme luottaneet siihen, että autiotuvalla on kaivo. Luvattu kaivo kyllä oli, mutta ei oikein välineitä, joilla vettä olisi voinut nostaa sieltä. Nuotipaikalla oli pari vanhaa kahvipannua, jonka lisäksi isosiskoni haki metsästä pitkän ja taipuisan oksan. Nämä liitettiin yhteen hiuslenkillä. Saimme nostettua kaivosta pari kahvipannullista vettä, jonka jälkeen kahvipannu ja hiuslenkki tippuivat kaivoon. Kaivon vesi ei ollut juomakelpoista sellaisenaan, vaan se piti lisäksi keittää, ja se maistui ummehtuneelle. Vaelsimme seuraavana päivänä hellelukemissa parin vesipullon varassa, onneksi ummehtunut maku ei houkutellut ryystämään kaikkea kerralla. Sen jälkeen mukana on ollut aina narua.

Sääolosuhteisiin soveltuva päähine on hyvä olla aina mukana. Kesällä se suojaa auringolta, viileämällä säällä kylmältä ja räkkäaikana hyttysiltä ja mäkäräisiltä. 

Veden puhdistamisen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Itse haluan minimoida kaikki mahdolliset riskit sairastua kesken vaelluksen, joten mukana on aina vedensuodatin, ja sen tukkeutumisen varalta vedenpuhdistustabletteja. Myös Lapissa suodatan aina veden, paitsi jos se käytetään keitettävän ruuan valmistukseen.

Itselläni pitää olla korvatulpat aina nukkumapaikkani läheisyydessä, sillä olen aika herkkäuninen. Hetta-Pallas vaelluksen viimeisenä yönä heräsin keskellä yötä siihen, että tuuli kovasti. Yritin nukahtaa uudelleen ilman korvatulppia, sillä en aluksi jaksanut kömpiä lämpimästä makuupussista absidiin penkomaan niitä rinkastani. Lopulta totesin, että mikäli aion enää saada unta, olisi tulpat saatava korviin. Tämän reissun jälkeen tulpat ovat olleet jo valmiina makuupussin sisällä olevassa pienessä taskussa. 

Aurinkorasvaa kannattaa varata etenkin kevään ja kesän vaelluksille. Peuran polulla sääolosuhteet vaihtelivat yön pakkasista viimeisen vaelluspäivän auringonpaisteeseen ja helteeseen. Emme olleet varautuneet toukokuun puolessa välissä muuta kuin mahdollisimman kylmään keliin. Kasvot punoittivat kotiin saapuessa, ja after sun -voide tuli tarpeeseen. 

Käytössäni on kaksi erilaista retkipyyhettä, joista toinen on ostettu retkeilyvarusteita myyvästä liikkeestä, ja toisen on hyvä ystäväni ommellut minulle harsokankaasta. Harsokankaan etu on se, että sen voi pestä 60 asteen pesuohjelmalla, toisin kuin retkipyyhkeen. Kevyt pyyhe voi tarkoittaa joillekkin myös mini kokoista froteepyyhettä. 

Vaellussauvat jakavat painoa pois polvilta sekä auttavat kulkua maastossa, jossa on korkeuseroja. Vaellussauvoja suosittelen etenkin jos on ongelmia polvien kanssa. Itselläni on oireillut aikoinaan juoksijan polvi, joka myös aiheutti sen, että kesällä 2021 jouduimme keskeyttämään Peuran polun vaelluksen. Kävin fysioterapeutilla, ja sain harjoittelu- ja treeniohjeet polvea tukevien lihasten harjoitteluun (polvea tukevia lihaksia ovat myös pakaralihakset, joten laitoin ne kuntoon mm. tekemällä kuntosalilla bulgarialaisia askelkyykkyjä :O). Lisäksi hankin vaellussauvat, ja nykyään en vaella ilman niitä. 

Passia ja rajavyöhykelupaa tarvitaan vain siinä tapauksessa, jos vaelluskohde sijaitsee muualla kuin Suomessa tai Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä, kuten esimerkiksi Korvatunturi. 

Ruokahuollon osalta en tunnusta olevani mikään erityinen ekspertti. Mukaan lähtee valmiita pasta- ja riisiaterioita, joita höystetään kuivilla proteiinilähteillä. Vatsani ei kestä teksturoitua soijaproteiinia, mutta herne- ja papuvalmisteet taas sopivat. Joskus olen ostanut lisää vain vesi -tyyppisiä vaellusruokia, mutta koska ne ovat usein ulkomaalaista alkuperää, niin en suosi niitä. 

Energiapitoisia välipaloja ovat mm. pähkinät, proteiinipatukat ja suklaa. Mitä pitempi vaellus, sen enemmän mukaan myös em. ruokia. Karhunkierroksella meillä oli mukana vain yksi(!) valkosuklaalevy, ja itselleni iski hirveä nälkä säännöllisestä syömisestä huolimatta pienin Karhunkierroksen kohdalla. Tällöin lisäenergiasta kesken vaelluksen ei olisi ollut haittaa, mutta onneksi autossa odotti iso irtokarkkipussi.