Suurijärven retkeilyreitistö 17.-18.5.2025
Kaipasimme molemmat avomieheni kanssa jotain mukavaa tekemistä viikonlopuksi, joten luonnollisesti päädyimme retkeilyyn. Tosin avomieheni määritti speksit kohteelle: mahdollisuus yöpyä autiotuvassa ja saunoa. Ei helpoimmasta päästä löytää sopivaa kohdetta, etenkin kuin elimme jo perjantai-iltaa noin klo 18, joka rajasi useamman tunnin ajomatkan päässä olevat kohteet pois. Lähimmät vuokratuvatkin olivat varattuina juuri kyseisenä viikonloppuna. Lopulta muistin keskustelumme työpaikalla Suurijärven retkeilyreitistöön liittyen. Keskustelu oli alkanut siitä, että Keskisuomalaisessa oli ollut juttu Pihtiputaan kunnan päätöksestä, ettei Suurijärven retkeilyreitistön lähelle rakenneta tuulivoimaloita. Reitistöön oli satsattu, joten ilmeisesti sen luontoarvot haluttiin säilyttää. Olin jo silloin laittanut kohteen "korvan taakse".
Päätimme tutustua kohteeseen tarkemmin, ja Visit Pihtiputaan sivuilta löysimmekin lähes kaiken olennaisen tiedon. Päätös syntyi, ja läksimme eväsostoksille kauppaan sen viimeisenä aukiolotuntina. Pakkaaminen jäi aamuun, mutta onneksi meillä ei ollut ihan aamusta alkaen kiire lähteä.
Suurijärven retkeilyreitistöllä on neljä merkittyä ympyräreittiä (kartta). Lisäksi reiteiltä lähtee yhdysreittejä mm. Peuranpolulle, Muurasjärvelle ja erilaisille nähtävyyksille. Jokaiselle reitille on oma värinsä, ja reittimerkit on merkitty maalitäplillä puihin. Me päätimme kulkea ns. ison ympyrän, eli aloittaa Yölammen parkkipaikalta, yöpyä Suurijärven autiotuvalla, ja palata seuraavana päivänä Yölammelle.
Jätimme auton Yölammen parkkipaikalle. Yölammen ympäristöön emme tutustuneet tarkemmin, paitsi käväisin uudehkossa ulkokäymälässä. Yölammen rannassa on tulipaikka sekä laituri, josta voi pulahtaa Yölampeen.
Päätimme kulkea reittiä myötäpäivään. Seurasimme ensin keltaisia täpliä (Harjuntakasen kierros). Yölammen parkkipaikalta kävelimme hiekkatietä pitkin siihen suuntaa mistä autolla olimme tulleet, ja n. 500 m jälkeen tuli käännös oikealle. Hiekkatietä käveltiin enää pieni pätkä, ja reitti siirtyi metsään. Suurijärven retkeilyreitistön polkuja oli kuvattu haastavan kulkuisiksi. Polku oli varsin kapea ja kivikkoinen heti alusta alkaen, mutta Peuran polun kulkijalle tuttua settiä. Peuran polkuun eroten Suurijärven retkeilyreitistöllä on uudehkoja pitkospuita, ja toki kuivasta keväästäkin johtuen reitillä ei ollut erityisen märkiä kohtia.
Noin 1 km jälkeen reitistä erkanee Muurasjärven (9 km) yhdysreitti. Samaa reittiä pääsee myös Patakivelle (4,5 km). Me jatkoimme matkaa seuraten keltaisia reittimerkkejä. Pian havaitsin oikealla olevan ison rikkonaisen siirtolohkareen, ja innostuin kiipeilemään lohkareiden päälle. Meillä oli päivälle arviomme mukaan alle 10 km käveltävää, joten ei haitannut pysähdellä ja tutkia ympäristöä tarkemmin.
Polun kapeudesta ja kivikkoisuudesta huolimatta etenimme tavalliseen nopeaan tahtiimme. Tulimme risteykseen, jossa reitti erkani vasemmalle Suurijärvelle (3 km), ja eteenpäin olisi jatkunut Harjuntakasen kierros. Käännyimme Suurijärven suuntaan, ja seurattavien reittimerkkien väri vaihtui punaiseksi (Kolmen järven kierros) ja oranssiksi (Kahden järven kierros).
Vähän ennen Manun kämppää kävelimme vahingossa väärää polkua. Olimme ilmeisesti seuranneet vain polkua. Havaitsin, että polku katosi, eikä reittimerkkejäkään näkynyt edessä päin. Metsä näytti aika koskemattomalta. Olimme ehtineet kävellä vasta sen verran, että taaksepäin katsoessa näin edelliset reittimerkinnät, joten palasimme niiden kohdalle. Siinä selkeästi näkyikin, että reitti kääntyi (eli meidän olisi pitänyt alunperin kääntyä vasemmalle).
Kävelimme pitkoksia pitkin, ja yhtäkkiä olimmekin jo Manun kämpällä. Laskimme rinkat selästä, ja pidimme tauon. Tutustuimme molemmat Manun kämppään, jonka katto oli jopa minulle aika matalalla. Kämpässä mahtuisi oman arvioni mukaan nukkumaan 1-2 henkilöä, ja kämpän saisi kamiinalla lämpimäksi. Vettä ei ainakaan omien havaintojeni mukaan ollut lähettyvillä, joten kantovettä kannattaa varata, jos aikoo yöpyä tuvalla. Ulkona on nuotiopaikka, josta on näkymät ympärillä olevaan metsään.
Jatkoimme matkaamme, ja havaitsimme Manun kämpän uudehkon ulkokäymälän lähtiessämme. Pian tulimme metsäautotien päähän, ilmeisesti tuvan läheisyyteen pääsee myös autolla. Me jatkoimme metsään seuraten reittimerkkejä. Hetken käveltyämme reitti erkani Kahden järven kierrokseen, mutta me seurasimme Suurijärven kierroksen valkoisia täpliä ja Kolmen järven kierroksen punaisia täpliä. Suurijärvi alkoi hyvin pian pilkottamaan ensimmäistä kertaa puiden takaa, mutta reitti kiersikin sen kauempaa. Itselläni alkoi olemaan jo nälkä, ja se vauhditti askeliani. Suurijärven 1 km kyltin jälkeen järvi näkyi jo hyvin. Reitti ennen Suurijärveä oli hyvin kivinen ja kapeahko. Lopulta puiden takaa pilkotti rakennuksia.
Saavuimme Suurijärven tuvan pihapiiriin. Maisemat Suurijärven rannassa olivat erittäin kauniit. Nuotiossa oli kunnon tuli, joten ajattelimme, ettemme olleet kahdestaan. Pihapiirissä tai rakennuksissa ei kuitenkaan näkynyt ketään, vaikka kiersimme läpi kaikki avoinna olevat rakennukset. Tuli oli jäänyt edellisiltä kulkijoilta, joiden jäljestä myös saunassa oli miedot lämmöt. Metsäpalovaroitus ei ollut voimassa, mutta maasto oli erittäin kuivaa, jonka vuoksi tulen vartioimatta jättäminen oli erittäin kyseenalaista.
Suurijärven autiotuvassa on kerrossänky, pirtinpöytä ja kamiina. Vuokratuvan puoli on isompi, ja hieman enemmän varusteltu. Suurijärven pihapiirissä on lisäksi aittarakennus, jossa on kaksi erillistä makuutilaa (nukkumapaikat yhteensä noin viidelle hengelle). Rakennus, jota luulin ulkokäymäläksi, osoittautuikin sisältä keskeneräiseksi (istuinlaverit olivat, muttei reikiä :O). Onneksi vanha ulkokäymälä palveli hyvin. Saunalle on pitkospuut ja saunan takana hyvin tilaa teltan pystyttämiseen. Tulipaikkoja on kaksi; tuvan ja saunan edessä.
Päätimme tehdä ruokaa saunan edessä olevalla tulipaikalla, joten laskimme ja levitimme varusteemme siihen. Pienessä niemennokassa oli kuitenkin niin kova tuuli, että päätimme siirtyä tuvan portaille. Tavaroita siirtäessämme totesimme lopulta, että tuvan nuotiopaikka oli vähä tuulisempi, ja jäimme siihen. Trangian kattilassa porisi meksikonpata papusekoituksella. Mausteinen pata maistui, mutta tuntui, että nälkä jäi. Onneksi pata-ainekset eivät olleet ainoita mukaamme varattuja ruokia, sillä syötyämme nautiskelimme irtokarkeista. Iltapalaksi oli vielä suunniteltu lättyjä maitokaakaolevitteellä.
Alun perin olimme ajatelleet, että käymme katsomassa Löytö-Heikin kiveä aikamme kuluksi, mutta avomieheni totesi, että isoja kiviä oli näkynyt päivän mittaan jo riittävästi. Tottahan se oli, sillä kulkemamme reitin maisemia olivat koristaneet isot siirtolohkareet sekä kivipellot.
Tuvan rannassa oli vapaasti käytössä soutuvene, joten päätimme soutaa läheiseen saareen. Tuuli tuntui olevan kuitenkin niin kova, että emme lähteneet kauemmas järvenselälle. Saaressa seikkaillessamne näimme kuinka tuvan pihaan tuli pariskunta polkupyöriä taluttaen. Soudimme takaisin, ja aloimme käymään keskustelua illan suunnitelmista. Pariskunnan mies kertoi, että he olivat ajaneet sille päivälle noin 100 km, ja he suunnittelivat saunomista. Heillä oli tarkoitus yöpyä teltassa. Päädyimme siihen, että he sytyttivät saunan, ja me saunomme ensin.
Lähdimme saunan lämmetessä soutamaan uudestaan, sillä tuuli oli tyyntynyt. Suurijärvi ei nimensä mukaan ole kovin suuri, joten soudimme myös toisen saaren ympäri. Matkan varrella oli myös iso kivi, jonka kyljessä oli pieni maakasa, jossa kasvoi pieni puu. Epäilimme, että se olisi tuotu siihen erikseen, jotta kivi näkyisi paremmin. Soutajille tiedoksi, että Suurijärven rannassa on muutama isompi kivi veden alla, joten niitä kannattaa varoa.
Palasimme takaisin rantaan juuri sopivasti saunan ollessa lämmin. Aloitimme saunan puolelta lämmitellen. Vaikka päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, oli mukava päästä saunaan. Ensimmäiset löylyt saunassa olivat kuumat, mutta kiuas viileni hyvin nopeasti, joten meidän makuun suurin osa löylyistä oli mietoja. Kävimme pulahtamassa useasti laiturilta Suurijärveen. Ranta laiturin päässä oli matala ja kivikkoinen. Tunteroinen saunoessa ja uidessa vierähti nopeasti.
Saunomisen jälkeen teimme lisää polttopuita saunan lämmitystä varten. Puut sahattiin isommista rungoista ensiksi, jonka jälkeen pilkoimme ne. Pyöräilijät lähtivät saunomaan, ja hakivat sitä ennen lisää pilkkomiamme puita.
Istahdimme tuvan terassille, ja avomieheni alkoi valmistelemaan iltapalaamme. Lättytaikinaa tehdessään paikalle tuli vanhempi pariskunta. He olivat jättäneet autonsa tielle, ja kävelleet tuvalle Löytö-Heikin kivelle vievää polkua pitkin. Juttelimme tovin tuvan terassilla retkeilyyn liittyen. Kun pyöräilijät olivat saunoneet loppuun, päätti vanhempikin pariskunta lähteä saunomaan.
Söimme lätyt, jonka jälkeen teimme iltatoimet. Luin ääneen autiotuvan vieraskirjaa avomiehelleni. Vieraskirjan merkintöjen mukaan reitti on hirveän tykätty, ja tupa on käytössä ympäri vuoden.
Tuvan kamiina oli lämmitetty kahdesti, sillä annoimme vanhemmalle pariskunnalle luvan lämmittää kamiinassa vielä toisen pesällisen puita, jotta he saisivat keitettyä kahvia. Jälkikäteen ajateltuna se ei ollut hyvä asia, sillä tuvasta tuli liian lämmin. Kokeilimme kuitenkin laittaa nukkumaan yhdessä alalaverille. Tuvan ilma oli kuitenkin huono liian lämmön vuoksi. Jouduimme tuulettamaan tupaa, jotta ilma viilenisi. Lisäksi siirryin yksin ylälaverille, josta sain avattua pienen ikkunan. Tuli jotenkin tunne, että olin kokenut saman ilmiön joskus aiemmin, ja siitä kerron lisää, kun saan kirjoitettua loppuun kertomukseni Hetta-Pallas vaellukselta. Lopulta sain itse nukahdettua vasta kahden aikoihin.
Ensimmäisen päivän vaelletut kilometrit olivat noin 5 km, ja aikaa kului 1 h 20 min (ei sis. taukoja).
Aamulla heräsimme noin seitsemän aikoihin. Pyöräilijöistä ei enää näkynyt jälkeäkään. Aamupalan ja -toimien jälkeen aloimme siivoamaan tupaa. Noin kahdeksan aikoihin paikalle tuli mies koiransa kanssa. Juttelimme retkeilystä samalla, kun pakkasimme ja siivosimme. Hyvin pian mies jatkoi matkaansa koiran kanssa ennen meitä.
Reitti jatkui tuvan takaa leveää polkua pitkin. Polku kapeni jälleen, ja nousimme pienen kumpareen päälle. Seurasimme reittimerkkejä, ja laskeuduimme alas kumpareelta. Tulimmekin tielle, ja itse aloin epäillä, että olimme kävelleet taas väärää polkua pitkin. Kartan mukaan reitti ei menisi kuin pienen piston tien vierestä, mutta ei tietä pitkin. Kävimme keskustelua siitä, jatkammeko tietä pitkin, ja palaamme reitille sitä kautta, vai palaammeko takaisin edellisiä reittimerkkejä. Päätimme palata takaisin. Nousimme takaisin kumpareen päälle, ja reittimerkit jatkuivatkin vasemmalle (jos tulee tuvalta, niin kumpareen huipulta pitää kääntyä oikealle).
Tämän jälkeen polku vaikutti melko vähän kuljetulta. Mietimme olisiko reittiä linjattu jotenkin uudelleen. Tulimme tien viereen, jonka jälkeen polku oli selkeämpi ja helpompi kulkea. Ennen Ahveroisen näköalapaikkaa oli reitti erkani oikealle Suurijärven ja kahden järven kierrokselle. Kävelimme myös laajan kivipellon ohi.
Näköalapaikalla pidimme juomatauon sekä ihastelimme maisemia. Sää oli toisenakin päivänä lämmin ja aurinkoinen. Jatkoimme matkaa, ja laskeuduimme näköalapaikan mäen päältä pois. Näköalapaikan jälkeen oli kuljimme leveää polkua aina Imarrekiven kylttiin saakka.
Imarrekivi poikkeaa reitistä noin 100 m. Imarrekivi oli valtava kolmeen isoon osaan haljennut lohkare kivipellon ääressä. Rohkeampi olisi kulkenut lohkareiden välistä tai kiipeillyt kivelle, mutta itse tyydyin lähinnä kiertämään kiven.
Seuraava nähtävyys oli hiljentymispaikka, eli käytännössä puinen rakennelma. Myös hiljentymispaikka poikkeaa reitistä ja sinne pitää vähän nousta.
Hiljentymispaikan jälkeen reitti kulki Koukku-Käyräsen ja Raja-Käyräsen välistä. Raja-Käyräsen rannalla näkyi mökki. Vähän ennen mökkiä rannassa oli taukopaikka. Ihastelimme vielä hetken erämaisia maisemia. Ohitimme Peuran polun yhdysreitin. Tulimme suon laitaan, ja katseeni kiinnittyi edessä auringossa kiiltävään kohteeseen. Kyseessä olikin oma autoni, joten olimme saapumassa parkkipaikalle.
Olin ajatellut pulahtaa Yölampeen päivän vaelluksen jälkeen, mutta minulle tuli hämärä mielikuva, ettei aamulla rinkkaan pakattujen tavaroiden joukossa ollutkaan bikineitä. Läväytin rinkkani sisällön parkkipaikalle, mutta en löytänyt bikineitä. Ne todennäköisesti olivat jääneet siis Suurijärvelle. Koska vihaan uusien vaatteiden ostamista, niin päätimme ajaa metsäautoteitä pitkin Suurijärven tuvan läheisyyteen. Seurasimme ensin Google mapsia, mutta eräässä t-risteyksessä oli kyltti oikealle, jossa luki Suurijärvi. Tie oli kapea ja huonokuntoinen, ja jossain vaiheessa avomieheni totesi, ettei kannattanut enää jatkaa ajamista, vaan kääntyä takaisin. Päätös oli oikea, sillä loppumatkan tiet olivat paremmassa kunnossa.
Nuorasentiellä Suurijärven kohdalla oli sopivasti levike autoa varten, johon avomieheni jäi parkkiin. Tien yli meni tässä kohtaa polku Suurijärveltä Löytö-Heikin kivelle (avomieheni ei vieläkään innostunut käymään katsomassa ko. kiveä). Polku Suurijärvelle päin oli pitkostettu lähes perille saakka, ja lähellä tietä polun varressa oli myös lähde.
Bikinit olivat siellä missä ne viimeksi olinkin nähnyt, eli saunan ulkoseinän naulassa. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toisen päivän vaelletut kilometrit olivat noin 8 km, ja aikaa kului 2 h 20 min (ei sis. taukoja).
Huomiotavaa Suurijärven retkeilyreitistölle mennessä:
Tutkitusti juomakelpoista vettä ei ollut kiertämämme reitin varrella. Mukaan kannattaa varata varmuuden vuoksi kantovettä.
Kyltteihin merkatut etäisyydet eivät olleet samat kuin omilla urheilukelloillamme mitatut.