Pieni Karhunkierros 6.6.2024

Vietimme avomieheni kanssa minikesälomaa 6.6.-9.6.2024 Kuusamossa. Emme olleet fyysisesti täysin palautuneet toukokuisesta Peuran polun vaelluksesta, joten päätimme tehdä päiväretkiä. Tarkoituksena oli käydä Pienellä Karhunkierroksella, Kiutakönkäällä, Konttaisella, Rupakivellä sekä Sallassa Juomapadalla. Blogikirjoitusten tekeminen kesällä jäi, mutta palasin reissumme tunnelmiin miltein vuosi myöhemmin.

Lähdimme liikenteeseen varhain aamupäivästä. Jätimme auton Juuman parkkipaikalle, jossa oli vielä mukavan väljää. Alitimme Pienen Karhunkierroksen portin. Pienen Karhunkierroksen polku on leveä, ja hyvin merkitty. Myös nähtävyydet on merkitty selkeästi kylteillä.

Ensimmäisenä ylitimme Niskakosken riippusillan, josta ihastelimme järvimaisemia. Saavuimme joutuisasti Myllykoskelle, jossa oli jo porukkaa tauolla. Tutustuimme Myllykosken päivätupaan sekä ihastelimme päivätuvan "terassilla" kosken kuohuja. Aurinko lämmitti mukavasti, ja iholle pirskahtelevat pisarat viilensivät mukavasti.

Olimme päättäneet kiertää Pienen Karhunkierroksen myötäpäivään, jotta voisimme kävellä Kallioportin portaat alas. Ylitimme Myllykosken riippusillan, josta oli upeat näkymät koskelle ja päivätuvalle. 

Pyöreälammella (jossa vielä kesällä 2024 oli nuotiopaikka sekä käymälät) meitä tervehti iloisesti joukko ranskalaisia matkailijoita huikkaamalla "Bonjour!". Hieman hämmentyneenä taisimme vastata jotain samantapaista takaisin. Jatkoimme kuitenkin matkaamme. Saavuimme pitkulaisen lammen rantaan, ja polun vasemmalla puolella oli pieni luola. Änkesin sisälle luolaan, ja kas kuinkaan, ranskalaiset viihottivat ohitse iloisesti minulle vilkuttaen. 

Seuraavaksi nousimme Kallioportin näköalapaikalle. Olimme ohittaneet ranskalaiset, ja saimme nauttia hetken kahdestaan Kallioportin näköaloista. Lähdimme laskeutumaan alas portaita, joita riitti. Alhaalle päästyämme olivat ranskalaiset ehtineet näköalapaikalle, ja he vielä kerran huutelivat ja vilkuttelivat meille. Kallioportin kupeessa Karhunkierros (82 km) yhtyy Pieneen Karhunkierrokseen. Katselin haikeasti portaita sekä viittoja Hautajärvelle päin. Ajattelin, että 82 kilometrin mittaiselle Karhunkierrokselle olisi päästävä mahdollisimman pian (haave Karhunkierroksen vaelluksesta toteutui jo syksyllä 2024).

Harrisuvannolle ei ollut pitkä matka, ja pidimme siinäkin vain vessatauon. Harrisuvannon jälkeen ylitimme Kitkajoen riippusiltaa pitkin. Maisemat reitillä olivat huikeat. Vähän ennen Jyrävää vastaamme käveli nuoria naisia, jotka hajusta päätellen olivat valinneet päivän tuoksuksi hyttysmyrkyn. Polku haisi voimakkaasti Off:ille kymmeniä metrejä heidän jälkeensä. Yhteenkään hyttyseen tosin emme törmänneet koko kierroksen aikana.

Saavuimme Siilastuvalle, jonka rannalla haisi voimakkaasti kalalle. Päätimme pitää pidemmän tauon Siilastuvalla. Tuvan terassilla istui naisjoukko lounaalla. He olivat pitemmällä Karhunkierroksen vaelluksella. Tupaan tutustuessamme juttelimme tovin vaeltamisesta, ja erityisenä puheenaiheena oli vaelluksella tulleet rakot (allekirjoittaneella niitä tuli useampi Peuran polulla). Naisten vinkki oli, että laittaa kaksi merinovillasukkaa päällekkäin, ohuempi ihoa vasten ja paksumpi päälle. Vaelluskengät kannattaa ostaa hieman väljänä, jotta paksumpikin sukka mahtuu mukavasti kenkään. Ja taukojen ajaksi kannattaa vaihtaa kengät esim. crockseihin. Kiitimme neuvoista, ja päätimme investoida seuraavaksi merinovillasukkiin.

Seuraavaksi ihastelimme Jyrävää, ensin Siilastuvalta päin. Jyrävää pääsi ihailemaan myös lähempää, kun hieman poikkesi reitiltä. Seuraava nähtävyys oli Aallokkokoski, joka oli kyllä nimensä veroinen. 

Reitti yhtyi takaisin Myllykoskelle, ja kuljimme samaa reittiä takaisin. Sanonta, että Pienellä Karhunkierroksella on Suomen kauneimmat maisemat,  voi ainakin oman kokemukseni mukaan pitää paikkaansa.

Koko reitin pituus on 12 km, ja aikaa kului 3 h 9 min (ei sis. taukoja).