Kotajärven kierros 12.4.2025
Talvi jäi tänä vuonna huomattavasti lyhyemmäksi kuin viime vuosina, joten orastava vaelluskuumeilu alkoi hyvissä ajoin. Vaelluspoluista en kuitenkaan ole päässyt vielä juurikaan nauttimaan, sillä tammikuun lopussa minulle tehtiin suunniteltu leikkausoperaatio. Hyvin sujuneesta leikkauksesta huolimatta sain yllättäen vakavan leikkauskomplikaation kolme viikkoa myöhemmin, ja se laittoi elämäni hieman tauolle kaikesta minulle normaalista tekemisestä. Viimeisimpänä minulla oli pitkään jatkunut virusinfektio, joka vei minut uudelleen sohvan pohjalle. Toipuminen tästä kaikesta on ottanut oman aikansa, ja kaikenlainen kuntoilu on ollut hieman epäsäännöllistä ja intensiteetiltään kevyempää.
Tämän vuoden vaelluksia olemme suunnitelleet alustavasti, mutta ensin haluan selvittää millainen on nykyinen kuntotasoni. Lyhyt päiväretki ilman raskaita kantamuksia oli mielestäni hyvä aloitus, joten sopivan reitin etsintä oli lähinnä valinta hyvistä vaihtoehdoista. Päädyimme Peuran polun yhteydestäkin tuttuun Kotajärven kierrokseen Reisjärven Iso-Sydänmaalla. Mäntyjärven kierroksen päätimme tehdä myöhemmin yhden yön reissuna, sillä matkan varrelle osuu mm. Saarijärven vuokratupa sekä sauna, joten ajattelimme myös saunoa ja uida.
Olimme päättäneet lähteä kotoa pakoon avopuolisoni kanssa synttäreitä juhlivaa teinilaumaa. Järkytyksekseni aamu valkeni vitivalkoisena, sillä ulkona oli satanut yön ja aamun aikana n. 10-15 cm lunta, ja sitä pyrytti edelleen lisää. Päätimme joka tapauksessa lähteä katsomaan olisiko koko reitti kuljettavissa.
Kuivajärventie on kapeahko, ja todennäköisesti kelirikon aikana sitä pitkin ajaminen on haasteellista. Jotain hyötyä yöpakkasesta, sillä pääsimme perille asti. Tosin kuorma-auton mälläämää nelivetoa tuli hiukan ikävä. Koskemattomasta lumen peittämästä tiestä päätellen olimme ainoat kulkijat Kuivajärvellä.
Kotajärven kierros alkaa Kuivajärven pysäköintipaikalta. Reitti on hyvin merkitty viitoilla sekä puihin pinkeillä täplillä. Reitin alkutaival kulkee Peuranpolun runkoreitillä sekä Mäntyjärven kierrosta pitkin. Ensimmäiset 1,5 km reitti kulkee Kuivajärven rantaa, osin pitkoksia pitkin Kirves-Heikin tulentekopaikalle. Matkan varrella oli ihmisten luonnon materiaaleista tekemiä taideteoksia. Pitkokset ja kivikkoiset kohdat olivat paikoin liukkaita, joten askelien kanssa sai olla tarkkana. Tuuli oli hyvin navakka, mutta emme antaneet senkään häiritä.
Kirves-Heikin tulentekopaikalla emme viipyneet juomataukoa pitempään. Nousimme ylös harjulle Kotajärven rannalle. Päätimme kiertää Kotajärven kierroksen vastapäivään. Näin myös Poskeisen taukopaikka tulisi nopeammin vastaan, sillä aamuisesta brunssista alkoi olla jo aikaa. Polku oli osin suopursujen peitossa, mutta se ei kulkua hidastanut, ennemminkin liukkaus ja kivikkoisuus. Hyvin pian saavuimme niemen rantaan, jossa oli maisemapenkki. Kengännauhani olivat sopivasti auenneet, joten solmin ne maisemapenkillä paremmin kiinni. Tähyilimme vastarannalta Poskeisen keittokatosta, ja pohdin ääneen, voisiko jään poikki vielä oikaista. Tulimme siihen tulokseen, että se ei olisi turvallista enää, ja tarkoituksemme olisi nimenomaan kiertää Kotajärven kierros, eikä vain oikaista suorinta reittiä Poskeiselle.
Reitti jatkui, ja pian puihin ilmestyi pinkkien täplien lisäksi sinisiä täpliä. Siniset täplät vievät kohti Yölampea, mutta jatkoimme vasemmalle Kotajärven kierrosta. Reitti kulki hieman etäämmällä Kotajärvestä sekä korkeammalla maastossa. Yhdessä kohtaa liukastuin ja kaaduin maahan. Suurempia haavereita ei tullut, joten matka jatkui. Alkoi tuntumaan, että kävelemme entistä etäämmälle Kotajärvestä. Lopulta edessämme oli Poskeisen ranta sekä keittokatos. Poskeisen keittokatokselle Kuivajärven parkkipaikalta tuli n. 2,8 km (vastapäivään kiertäessä).
Istahdimme katokseen, mutta huomasimme heti, että voimakas ja kylmä tuuli kylmetti hikiset kulkijat. Hörpimme kahvit juustokierteiden kera sekä kirjoitimme vieraskirjaan. Vieraskirjaa ehdin selata sen verran, että myös talvella reitti on ollut kuljettavissa, tai ainakin järven jäätä pitkin. Paremmalla säällä olisi voinut viihtyä pitempäänkin, mutta päätimme jatkaa aika nopeasti matkaa.
Nousimme jälleen ylös ihailemaan jäisiä järvimaisemia. Askelissa oli taas virtaa evästauon jälkeen. Poskeisen takana oleva voimalinja rikkoi illuusion erämaasta, mutta totesimme yhdessä, että voimalinja on todennäköisesti tullut tarpeeseen.
Ylitimme pienen sillan, jonka jälkeen pitkospuut haarautuvat reitiltä. Haarautuvia pitkoksia pitkin olisi päässyt niemennokkaan ihailemaan maisemia, mutta kovan tuulen vuoksi jätimme siellä käymisen väliin.
Reitti jatkuu järven ympäri hieman kivikkoisena, kunnes se yhdistyy takaisin Peuran polun runkoreittiin. Loppumatka taittui tuttuja maisemia pitkin. Kirves-Heikin jälkeen sää muuttui hieman sateiseksi. Autolle ei kuitenkaan ollut enää pitkä matka, eikä sateetkaan tulleet kunnolla kohdalle.
Päivän tuulisuudesta kertoi se, että Kuivajärven pysäköintipaikan käymälän katon päälle oli kaatunut ohut kelo. Onneksi vaikutti siltä, että se ei ollut aiheuttanut vauriota käymälän kattoon.
Koko reitin pituus on 7 km, ja aikaa kului 1 h 45 min.