Knivskjelodden, Euroopan pohjoisin piste, Nordkapp 1.8.2025

Euroopan maata pitkin saavutettava pohjoisin piste sijaitsee Norjan Nordkappin kunnassa Magerøyan saarella. Turistien suosima Nordkapp (eli paikka/nähtävyys) sijaitsee E69 maantien päässä, jota usein luullaan maateitse saavutettavaksi Euroopan pohjoisimmaksi pisteeksi. Todellisuudessa Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen pääseminen vaatii yhteensä noin 17 kilometrin patikoinnin Knivskjelodden-niemen kärkeen, johon on merkitty samanniminen reitti.

Aloitimme Knivskjelodden-reitin samannimiseltä parkkipaikalta. Pientä huolta herätti se, että tulevalle päivälle oli luvattu yli 20 astetta lämmintä, ja aurinko tulisi paistamaan pilvettömältä taivaalta. Olimme varanneet mukaan useamman vesipullon sekä vedensuodattimen ja kivennäisvettä. Koska matkaa oli lähes toistakymmentä kilometriä, olimme päättäneet valmistaa ruokaa matkan varrella. Tällä kertaa oli minun vuoroni kantaa rinkkaa, sillä avopuolisoni oli kantanut (hieman turhaan) rinkan sekä ruuanvalmistusvälineet Altan kanjonille. Kello oli noin kymmenen, kun aloitimme vaelluksen, ja ilma oli jo aika lämmin.

Reitti oli mielestäni tunnistettavissa myös alun rakkakivikon seasta. Polku on myös merkitty T-merkein, mutta merkintöjä oli välillä hieman harvassa tai ne eivät näkyneet selkeästi. Alun rakkakivikon jälkeen polku leveni ja lähti laskuun. Ohitimme useita järviä, joista Knivskjelvatnan edessä oli penkki taukoa ja maisemien ihailua varten. Knivskjelvatnan jälkeen polku seurasi järvestä laskevaa puroa.

Noin kuuden kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen jyrkkä lasku. Laskeuduimme alas laaksoon sekä ylitimme puron siltaa pitkin. Laakson jälkeen polku katosi, mutta kalliota pitkin rantaviivaa seuraamalla ei voi eksyä. Merelle päin katsoessa näkyi Nordkappin rakennukset korkealla vastarannan niemen kärjessä.

Viimeinen 1,5 km kalliolla kävellessä tuntui pitkältä, sillä kallio tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Päivän edetessä myös aurinko alkoi paahtamaan enemmän. Kallio oli myös paikoin liukas, ja liukastuinkin paluumatkalla. Kalliolla kävellessä tulee myös ylittää pari syvännettä, joten tarkkana sai olla.

Lopulta näimme niemen kärjessä istuvia ihmisiä sekä betonipaalun. Yllätyin myös siitä, että kallion jälkeen kasvillisuudessa kasvoi hilloja. Hillat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi vielä raakoja, joten ne saivat rauhassa jäädä odottamaan mahdollista poimijaansa.

Istahdimme ihailemaan maisemia Barentsinmerelle päin, ja nautimme molemmat pullolliset maustettua kivennäisvettä sekä välipalaa. Laatikossa säilytettävät vieraskirjat olivat valitettavasti täynnä, joten emme voineet jättää sinne merkintää käynnistämme. Avomieheni jäi istumaan kalliolle, kun lähdin käymään lähempänä rantaa, jossa aallot paiskautuivat kallioon. Lähellä merta ilma oli myös hieman viileämpi. Palattuani takaisin poseerasimme betonipaalun edessä, kun paikalle saapunut nuorisoporukka tarjoutui ottamaan meistä kuvat.

Paluumatkalla vastaan tulevien ihmisten virta kiihtyi. Vaikka Knivskjelodden ei ole yhtä helposti saavutettavissa kuin Nordkapp, tuntui se olevan myös turistien suosiossa. Kuten Altan kanjonille, myös vajaan parinkymmenen kilometrin mittaiselle Knivskjelodden-reitille oli lähdetty aika kevyin varustein. Periaatteessa olisimme pärjänneet pelkällä päivärepulla, mutta tykkäämme päiväretkillä keskittyä fiilistelemään sekä laittamaan ruokaa trangialla erilaisissa paikoissa. Ja joka tapauksessa meidän olisi pitänyt laittaa ruokaa jossain vaiheessa päivää, joten parempi verensokerin kannalta syödä kunnolla jo matkan varrella.

Kallioiden jälkeen kiersimme laakson rannalla olevien muoviroskien luo. Roskien alkuperä ei ollut tiedossa. Ehkä kyseessä oli jonkin sortin kuvaus siitä, mitä kaikkea muovijätettä mereen päätyy, jos sitä ei asiallisesti kierrätä. Kävelimme laakson sillalle, ja täydensimme vesipulloihin raikasta vettä laakson purosta. Seuraavaksi olikin koko reitin tiukin nousu ylös. Tämän jälkeen suunnittelimme lounaan valmistusta, mutta jatkoimme matkaa Knivskjelvatnan ohitse.

Auringonpaiste ja helle tekivät vaelluksesta paikoin tukalan, ja sai ajattelemaan mahdollista paikkaa jossa viilentyä ja pitää pidempää taukoa. Seuraavan puron kohdalla päätimme jäädä tekemään ruokaa. Otimme vaelluskengät pois jalasta, ja viilensimme varpaita raikkaassa purovedessä. Tomaattipasta antoi mukavasti energiaa jatkaa matka loppuun asti helteessä. Todennäköisesti ilman hellettä kokemus olisi ollut kevyempi. Kokonaisuudessaan Knivskjelodden-reitillä mennessä laskeudutaan ja takaisin tullessa noustaan, joten paluumatka oli siksi hieman haastavampi.

Kiitos etäohjattavan esi-ilmastoinnin, pääsimme viileään autoon. Jatkoimme vielä maksulliseen Nordkappiin (maksullista on pysäköinti ja käynti Nordkapp-hallissa). Mielestäni vaellus Knivskjeloddenille oli parempi kokemus kuin maksullisessa Nordkapissa käyminen. Pysäköinnistä maksaminen maisemien vuoksi ei niin paljon kirpaissut, mutta Nordkapp-hallissa ei mielestäni oikein ollut liki 35 euron edestä nähtävää. Nordkapp-hallin parhaimpia puolia olivat Nordkappin luontoa ympäri vuoden kuvaava elokuva, maanalainen käytävä sekä ulkona sijaitseva "maapallo".

Jälkikäteen tutkin Google mapsia tarkemmin, ja löysin Knivskjelodden-niemeltä lisää nähtävyyksiä. Koska emme itse käyneet näillä nähtävyyksillä, perustuvat tietoni Google mapsin tietoihin. Kohteiden etsiminen omalla vastuulla :D

• Jalgavarri: noin 300 metriä korkea tunturi.
• Dinosaur Skelleton Art: dinosaurusta muistuttava kivimuodostelma, ehkä ihmisten muokkaama/muovaava.

• Nordkappin majakka: pieni majakka Knivskjelodden-niemellä.

Urheilukelloni mukaan Knivskjelodden-reitin pituudeksi edestakaisin tuli noin 17 km, aikaa kului 4 h 30 min (ei sis. taukoja).