Hjemmeluftin kalliopiirrokset 30.7.2025
Myös Hjemmeluftin kalliopiirrokset tulivat tietooni Harri Ahoselta, kuten Storvikneset eli Altan rullakiviranta. Moni erehtyy luulemaan, että kyseessä on kalliomaalaukset, mutta todellisuudessa nykyisin vain murto-osa kalliokaiverruksista on maalattu. Alkuperäiset kalliokaiverrukset ovat täysin maalaamattomia, mutta niitä on 70-luvulla maalattu punaisella värillä. Sittemmin maalattuja värejä on poistettu kalliosta.
Jätimme auton Altan museon pysäköintialueelle. Saimme museolta suomen kielelle käännetyn oppaan. Oppaasta käy äärettömän hyvin ilmi mitä kalliolta kannattaa etsiä. Lisäksi opas on hyvin mielenkiintoinen, sillä se kertoo kalliokaiverrusten historiasta aina nykypäivään saakka.
Reitti kalliokaiverruksille lähtee museon takaa, ja se on esteetön. Aloitimme kierroksen maalatuilta kalliokaiverruksilta. Vettä satoi enemmän ja vähemmän kierroksen aikana, mutta olimme varautuneet säähän soveltuvilla vaatteilla. Oppaan avulla etsimme kallioilta tiettyjä piirroksia, ja ne myös saivat selityksen. Kaiverrusten etsiminen oli hyvin hauskaa, ja voi sitä riemua, kun onnistuimme löytämään oppaassa kuvatut kaiverrukset kalliosta! Muut museovierailijat tuntuivat pyyhältävän aika vauhdikkaasti ohitse, korkeintaan vilkaisten maalatuille kallioille. Me ajattelimme, että kun tänne asti olimme matkustaneet, niin käytimme aikaa tutkiessamme kaiverruksia.
Reitti jatkuu ja haarautuu; oikealle takaisin museolle tai rantaa kohti maalaamattomia kalliokaiverruksia. Halusimme sateesta huolimatta käydä katsomassa myös maalaamattomia kalliokaiverruksia, joten jatkoimme rantaa kohti. Rannassa on wc-tilat, lapsille suunnattua tekemistä sekä jonkin sortin grillikioski. Wc-tilojen kanssa samassa rakennuksessa on esillä myös vanhoja veneitä.
Jatkoimme reittiä eteenpäin, joka haarautui jälleen; oikealle museolle ja eteenpäin kalliokaiverruksille. Joidenkin kaiverrusten havaitseminen vesisateessa oli hieman haastavaa, mutta kärsivällisesti kun etsi, ne taisivat melkein kaikki löytyä. Ainut mitä emme havainneet, oli "Kilroy was here" -teksti, vaikka kuinka yritin tähyillä sitä. Tekstin maalaaminen on ilkivaltainen teko vuodelta 1993. Sinänsä hyvä, että teksti on jo kovin haalistunut, koska tuollaiset eivät kuulu Unescon maailmanperintökohteisiin.
Todennäköisesti vesisade piti muut vierailijat poissa, sillä olimme ainoat henkilöt maalaamattomien kalliokaiverrusten reitillä. Palasimme takaisin rannassa olevaan risteykseen, ja lähdimme nousemaan polkua ylöspäin museolle.
Kiersimme vielä museolla kaikki tilat. Näyttelyt olivat varmasti mielenkiintoisia, mutta en jaksanut keskittyä englanninkielisten tekstien lukemiseen, vaan lähinnä tutkin tavaroita ja kuvia. Tosin erityisen kiinnostava oli mielestäni kirjoitukset Ruijan kveeneistä, jotka ovat siis suomensukuisia norjalaisia.
Reitti kalliokaiverruksille oli noin 3 km, ja aikaa kului kaikkineen noin 1,5 tuntia.