Altan kanjoni eli Sautso 31.7.2025
Altan kanjonille ei ole omia opasteita, mutta Google mapsilla voi navigoida suoraan reitin alkupäässä sijaitsevalle parkkipaikalle hakusanalla "Trailhead Alta Canyon". Kautokeinoon ja Altaan johtavalta tieltä käännytään Gargiaan. Gargiaveien-tien varressa on parkkipaikkoja, jonka jälkeen tie muuttuu hiekkatieksi. Altan kanjonin reitin parkkipaikalle vievä tie on mielestäni kohtuu hyväkuntoinen hiekkatieksi (sitä varsinaista perunapeltoa löytyy ihan koto-Suomesta). Vaihtoehtoisesti voi auton jättää Gargiaan parkkipaikalle, mutta siitä on käveltävä noin viisi kilometriä ylämäkeen Altan kanjonin reitin lähtöpisteelle.
Vaikka kyseessä oli päiväretki, olimme ajatelleet tekevämme ruokaa reitin varrella tai jopa Altan kanjonin maisemissa. Avomieheni tarjoutui kantamaan rinkkaa. Parkkipaikalta lähtee leveä polku tunturiylänköön. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila oli noin 25 astetta. Reitin varrella on soistuneita kohtia, joita on pitkostettu tai sitten vaan oli nakeltu sinne tänne laudan pätkiä, joita pitkin voi kävellä.
Käveltyämme noin 2,5 kilometriä parkkipaikalta ylitimme ensimmäisen tunturipuron. Kengät eivät kuitenkaan kastuneet, sillä vesi oli alhaalla, ja sen pääsi ylittämään kiviä pitkin. Toinen ylitys tuli noin viiden kilometrin kohdalla, jolloin ylitimme yhden "sivukanjoneista". Tässä kohtaa ylitys meni muuten hyvin, mutta avomieheni liukastui, ja kolautti säärensä kiveen. Matka jatkui pienestä kolhusta huolimatta. Kolmas vesistön ylitys tuli puoli kilometriä ensimmäisen sivukanjonin jälkeen.
Kun aloimme lähestyä Altan kanjonin reunaa, olimme kävelleet epähuomiossa sellaista polkua, joka ei vienyt ihan kanjonin reunalle. Hieman petyin, kun ajattelin, että tämänkö lähemmäs en pääse ihailemaan Altan kanjonia. Havaitsimme kuitenkin, että muutaman sadan metrin päässä vasemmalla oli kyltti Altan kanjonille sekä taukopaikan pöytä.
Kävelimme seuraavaksi taukopaikkaa kohti, josta polku lähti laskeutumaan jyrkästi tunturikoivikossa Altan kanjonille. Mitään virallisia rakenteita ei ollut kanjonin reunalla, lukuun ottamatta yhtä aidanpätkää, joka näytti siltä, että jos siihen nojaisi, tippuisi sen mukana kanjonin pohjalle. Näkymä Altan kanjonille oli henkeä salpaavan kaunis (ehkä myös siitä syystä, että kanjonin pohjalle tippuminen olisi mahdollista, jos ei olisi varovainen). Saimme nauttia Altan kanjonin sekä Altajoen maisemista rauhassa.
Aikamme ihasteltua maisemia, nousimme taukopaikan pöydän ääreen istumaan. Kirjoitimme lisäksi nimemme vieraskirjaan. Päätimme, ettemme tee ruokaa vielä, sillä emme olleet kuuden kilometrin helpohkon vaelluksen jälkeen kovin nälkäisiä.
Sama reitti kuljetaan takaisin päin. Palatessamme takaisin vastaantulevien ihmisten virta kiihtyi. Vastaan tuli noin 30-40 ihmistä, ja erilaisilla varustuksilla. Osalla pukeutuminen sopi paremmin kaupunkiin kuin tunturimaastoon. Vaikka reitti ei ole haastava tai vaikeakulkuinen, suosittelen vaelluskenkiä sandaaleiden tai lenkkareiden sijaan.
Kokonaisuudessaan matka Altan kanjonille ja takaisin kesti noin neljä tuntia. Kilometrejä kertyi noin 13 km. Teimme tietoisen valinnan, että emme tehneetkään ruokaa matkan varrella, joka hieman kostautui itselleni nälkäkiukkuna (ja oli muuten reissun ainut kiukuttelu). Lopulta pääsimme Altajoen varteen tekemään päivän lämpimän aterian. Matka jatkui Altan keskustassa piipahtamisen jälkeen kohti Nordkappia.